Suomeksi på Svenska in English



Historia

Konnivedeltä etelään kaartavan Kymijoen muodostama ns. Iitin mutka järvineen ja Salpausselän harjut ympäristöineen tarjosivat jo kivikaudella ihmiselle hyvät elämisen mahdollisuudet. Tuolloisesta asutuksesta kertovat Iitistä tehdyt monet esihistorialliset löydöt. Niistä huomattavimpia ovat tekstiilikeraaminen asuinpaikka Keitaassa ja laukkaavaa hirveä kuvaava kalliomaalaus Konniveden Haukkavuoressa. Iitin myöhemmistä vaiheista kertovat muun muassa rintavarustuksen jäänteet, jotka ovat löytyneet linnavuorena käytetyltä Hiidenvuorelta Iitin Pyhäjärven Hiidensaaressa. Iitti-nimi on tiettävästi alun perin esiintynyt muodossa Ithimaa, ja Ii on alunperin merkinnyt vedenhaltijaa.

Iitti syntyi aikoinaan Hämeen ja Karjalan rajalle. Vuosina 1743 - 1812 Venäjän raja kulki Kymijoessa Iitin itäpuolella. Vuonna 1949 Iitti siirrettiin Uudenmaan läänistä Kymen lääniin, joka oli muodostettu Viipurin läänin Suomelle jääneistä osista. Vaikka iittiläiset ovatkin sopeutuneet uusiin yhteyksiinsä, he ovat silti säilyttäneet vahvan tietoisuuden hämäläisistä juuristaan. Iitin sijainti raja-alueella heijastuu myös Iitin murteesta. Se kuuluu hämäläismurteisiin, mutta siinä on vahvoja itäsuomalaisia piirteitä.

Iitin seurakunta syntyi vuonna 1539 Kustaa Vaasan käskykirjeellä silloisten Hollolan, Lappeen ja Vehkalahden kirkkopitäjien raja-alueelle. Iitti oli Hämeen kaakkoinen emäpitäjä. Siitä on aikojen kuluessa eronnut useita tytärpitäjiä, Valkeala, josta myöhemmin erosi Kouvolan kauppala, Jaala ja viimeksi vuonna 1920 Kuusankosken teollisuusseutu. Vasta tämän jälkeen Iitti sai nykyisen muotonsa. Kuusankosken mukana Iitti menetti suurimman osan teollisuuttaan; jäljelle jäi keskikokoisia sahalaitoksia, myllyjä, puusepäkolnverstaita ja Kaukaan rullatehdas. Kymijoen Iitissä sijainneiden mahtavien koskien valjastaminen sähkövoimantuotantoon alkoi suunnittelulla jo 1920-luvulla, mutta varsinainen rakentaminen käynnistyi vasta 1940-luvun lopulla Iitin Mankalankoskilla ja 1950-luvun puolessavälissä Vuolenkoskella. Mankala Oy on tällä hetkellä pääosin Helsingin kaupungin omistuksessa ja Vuolenkosken voimalaitos Myllykoski Oy:n omistuksessa. Koskiosuuksien selvittely on jatkunut aina 1990-luvulle saakka.

Iitissä on ollut ja on yhä vahva maa- ja metsätalous vaikka sen merkitys työllistäjänä nykyään on pudonnut lähelle kymmentä prosenttia. Kasvavat kaupunkikeskukset lähellä vetävät ja Iitin väestöpohja vähitellen laskee.Suunta muuttui hetkeksi 1940-luvulla, kun Iittiin sijoittui liki 2 000 Karjalan evakkoa. Muuttoliike jatkui taas 1950-luvulla, vaikka Iittiin syntyi uutta teollisuuttakin. Huomattavimmat teollisuusyritykset olivat autojen erikoiskoreja valmistava Kiitokori Oy, kuorma-autojen perävaunuja valmistanut Joka Oy, jonka toimintaa jtuoatkaa Kaupe Oy, paitatehdas Pallo-Paita Oy ja kylmäkalusteiden valmistajana aloittanut, nykyisin ilmastointialalla maailman huipputasoa edustava Halton Oy. Väestönkehityksen suunta muuttui jälleen 1980-luvulla, jolloin väkiluku merkittävästi kasvoi teollisuuden kasvun seurauksena. Sen jälkeen laman myötä vähittäinen väheneminen jälleen käynnistyi.

Iitin historiassa merkittäviä jaksoja ovat olleet Helsinki-Pietari-radan rakentaminen vuosina 1876-79, jolloin radanrakennustöissä oli noin 100.000 henkeä, ja jonka valmistuttua Iitin Kirkonkylä jäi syrjään ja Kausalasta muodostui keskustaajama. Radan rakentamisvaiheeseen kuului myös Iitin Tiltu-hahmon syntyminen, joka sittemmin jäi elämään Hiski Salomaan tunnetussa rallissa. 1800-luvun alkupuolella Pietarin Akatemiassa vaikuttanut Anders Johan Sjögren oli merkittävä suomalais-ugrilaisten kulttuurien tutkija. Työväen marssin sanoittajana tunnetun Antti Törneroosin kotitalo on Koskenniskan kylässä. Kulttuuri- ja politiikkavaikuttajana tunnetaan Marlebäckin kartanoa 1920-ja 30-luvuilla emännöinyt Hella Wuolijoki.Iitin kunnallishallinto perustettiin v. 1870. Tunnettuja hahmoja Iitistä politiikassa ovat olleet tasavallan hallituksessakin ministereinä toimineet Väinö Salovaara ja edelleen Iitissä vaikuttava valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä.